"Olen Veera, toisen vuoden
sosionomiopiskelija Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Täällä Tukiyhdistys
Karvisessa teen parhaillaan opintojeni ensimmäistä työharjoittelua. Olen työskennellyt
Karvisessa nyt kuusi viikkoa, vaikka tuntuukin, että olisin käynyt täällä jo
pidempään. Tuntuu, että olen päässyt jo hyvin tutuksi talon tapojen
ja ihmisten kanssa. Harjoittelun aloittaminen jännitti minua kovasti, sillä
olin astumassa alanvaihtajana uuden eteen. On aina kutkuttavaa laittaa itsensä
likoon tietäen, että voi viedä aikaa, ennen kuin omaksuu uudet työtehtävät ja
työpaikan
tavat toimia. Samalla kuitenkin nautin suunnattomasti hyppäämisestä
mukavuusalueen tuolle puolen. Eniten minua jännitti harjoittelun alkaessa se,
että pärjäänkö. Opinko varmasti kaiken, pystynkö varmasti olemaan kävijöitä varten
avuksi parhaalla mahdollisella tavalla?
Työharjoitteluni ensimmäinen viikko
toki menikin uutta oppiessa ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Ilokseni sain
nopeasti huomata, että olin jännittänyt aivan turhaan – Karvisen kävijät
ottivat minut ensimmäisestä päivästä lähtien lämmöllä ja ystävällisyydellä vastaan,
osaksi porukkaa. Näin harjoitteluni puolta väliä käydessä voin todeta saaneeni
kokea jo paljon uusia hienoja asioita. Iloisena mietiskelen käymiäni avartavia
ja syvällisiä keskusteluja Karvisen kävijöiden kanssa. Lämpimästi muistelen
myös
muutaman viikon takaista yhteistä retkeämme nykytaiteen museo Kiasmaan.
Varmasti olen työharjoitteluni aikana ehtinyt jo ylittää itseni monessakin
mielessä. Oppimista ja ammattiin kasvamista on tapahtunut.
Paljon on kuitenkin vielä omaksuttavaa,
mutta tältä pohjalta on erittäin hyvä ammentaa. Mikä tärkeintä, koen entistä
vahvemmin opiskelevani itselleni oikeaan ammattiin. Innolla odotan tulevia
retkiämme ja arjen kohtaamisia Karvisen kävijöiden kanssa."
